Tunnetko vedenalaisen kameran kuvankäsittelytekniikan?

Viime vuosina matalan valtameren vesien tutkimus- ja tutkimustoiminnan nopean kehityksen myötä (se tarkoittaa veden syvyysaluetta, johon näkyvä valo voi päästä), erilaisten vedenalaisten ilmaisu- ja havaitsemistekniikoiden ja -laitteiden tutkimuksesta on tullut pullonkaula, joka rajoittaa meritutkimuksen kehittäminen. Monet havaitsemisen ja havaitsemisen prosessointitekniikat, vedenalaisen kameran kuvankäsittelytekniikka pystyy palauttamaan vedenalaisen ympäristön tilan realistisimmin ja kattavimmin, ja tietomäärä on rikas, joten sillä on vähitellen ollut yhä tärkeämpi rooli erilaisissa merentutkimuksen tutkimuksissa. . Siitä on tullut lupaavin vedenalainen havaitsemistekniikka.

Vedenalaisen kameran kuvankäsittelytekniikassa ensimmäinen ratkaistava asia on kuvan hankintaongelma. Matalassa vedessä vedenalaisen kuvan valonlähde saadaan pääasiassa luonnollisesta valosta. Kun luonnonvalo tunkeutuu veden pintaan ja tulee veteen, vedessä olevat hiukkaset ja vedessä suspendoituneet hiukkaset sirottavat ja taistelevat valon. Tällöin koko kuva näyttää sumuiselta. Samaan aikaan, kun kuvia otetaan vedenalaisessa ympäristössä, kamera on suljettu vedenpitävään kanteen, jossa on lasi-ikkuna, jonka avulla esineen heijastama valo pääsee kameran anturisirulle veden, lasin ja ilman kautta. Taittuminen tapahtuu erilaisissa väliaineissa. Eri tekijöiden häiriöiden vuoksi yksinkertainen reikäkameramalli ei enää sovellu vedenalaisen kuvantamisprosessin karakterisointiin, ja sitä on muutettava.

Täyttävät vedenalaisen kuvankäsittelyn vaatimukset. Tästä syystä yhä useammat tutkijat tekevät tutkimusta tarkan kameramallin aikaansaamiseksi vedenalaisen stereonäkymän käsittelyyn. Shortis et ai. analysoi väliaineen geometrian vedenalaisten kohtausten 3D-rekonstruktio-ongelmassa. Agrawal et ai. Ehdotti uutta näkökulmaa monikerroksisen tasotaidon geometrian optiseen analyysiin. Timothy et ai. Laajenna olemassa olevaa fyysistä taittumismallia analysoimalla valon sirontaa. Chen et ai. kerättyjä kuvia lasilevyillä ja ilman niitä 3D-rekonstruointia varten. Sedlazeck ja Koch ehdottivat joustavampaa kalibrointimenetelmää, joka ei vaadi erityistä kalibrointilaitetta, ja selittivät kameran vesitiivis kannen paksuuden aiheuttaman kaksinkertaisen taittumisen. Chari ja Sturm ehdottivat, että kaksi kameraa, joilla on taitepinta, voidaan kytkeä perusmatriisin kautta. Monet tutkijat ovat keskustelleet 3D-jälleenrakennuksen ongelmasta taittumisen ja heijastuksen vaikutuksella. Näissä keskusteluissa suurin osa heistä analysoi valon sironta- ja taitevaikutuksia ja ehdottaa uusia malleja. Vedenalaisten kameroiden kalibrointiin ei kuitenkaan ole ehdotettu erityisiä malleja ja algoritmeja. Tämän tutkimustilanteen perusteella voidaan luoda vedenalaisen kameran kalibrointimalli monikerroksisen tason taitegeometrian perusteella vedenalaisen binokulaarikameran kalibroinnin suorittamiseksi loppuun.

Jos tiedät tuotteemme, ota meihin yhteyttä: info@granfoo-cn.com